Jännittäviä aikoja

Toinen kouluvuosi on alkanut ja on jo hyvässä vauhdissa. Alkuvuosi on täynnä toimintaa myös viestinnän osalta.

Musikaalin teko on aloitettu, ja sen myötä pääsen työllistämään uusia ykkösiä mainosprokkisten parissa! (Jänskäää!!) Musavideon ja teaserin teko alkaa tällä viikolla suunnittelemalla.

 

Mainokset

Viidennen luennon (17.1.) päiväkirjamerkintä

Viimeinen luento, johon otin osaa muistiinpanoja tekevänä oppilaana, oli mielenkiintoinen. Puhujana oli käymässä ennen Sammon keskuslukiota olleesta Messukylän lukiosta valmistunut, ja Youtube-videopalvelussa kolmanneksi eniten tilaajia haalineen suomalaisen kanavan toinen omistajista: Anni Vuohensilta. Kanava, josta puhutaan, on totta kai Hydraulic Press Channel, murskaamiselle omistettu ja rallienglannilla höystetty viihdekanava.

Anni valmistui Messukylän lukiosta 2010 ja tämän jälkeen Tampereen yliopistolta yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2014. Töitä hän teki alun perin tiimarissa ja ikeassa, kunnes siirtyi Youtuben pariin.

Kun Hydraulic Press Channel aloitettiin, ei se aluksi tietenkään saanut kovinkaan suuria katselumääriä. Eräänä iltana kuitenkin Reddit-sivusto aloitti nykyään suureksi kasvaneen maineen yhden yön aikana. Kalusto ja ohjelmisto, jota Anni miehensä kanssa käyttää on heidän omien sanojensa mukaisesti amatöörimäistä eikä heillä ole sen suurempaa osaamista median kanssa. Tekemällä oppii asenne on siis suuri osa. Beyond the Press kanava antaa mahdollisuuden tuottaa vapaampaa materiaalia, sillä hydrauliikkapuristin on hyvin rajattu aihealue.

HPC on kohdannut tekijänoikeusongelmia muun muassa italialaisen CorriereTV:n ja Late Night sarjan kanssa. Myös yhteistyötä on tehty esimerkiksi Valkoisen Talon  ja Duudsonien kanssa. Yhteistyö, erityisesti muiden tubettajien kanssa on hyödyllistä molemmille osapuolille. HPC on osa Splay Suomi verkostoa.

Youtubella rahan tekeminen on neljään kohtaan jaollinen: youtube-mainostulot, kaupalliset yhteisöt, esiintymiset tapahtumissa ja muut esimerkiksi fanituotteet, livestreamit tapahtumista yms.

Youtuben mainostulot toimivat seuraavasti:

Youtube maksaa n. $2-$5 per 1000 mainostettua katselukertaa. Mainostettuja katselukertoja on vain noin 40-60% kaikista näyttökerroista erinäisten mainostenesto-ohjelmien takia. Jos tubettaja kuuluu verkostoon, vie verkosto osan tuloista vaihdellen 20-50% välillä.

Neljännen luennon (13.12.) päiväkirjamerkintä

Viime luentopäiväkirjamerkinnän kirjoittamisesta onkin jo aikaa. Neljännen luennon kävi pitämässä omasta koulustamme, Sammon keskuslukiosta valmistunut näyttelijä Ville Rossi. Ville näyttelee YLE:n Uudessa Päivässä Ronin hahmoa.

Ville valmistui Samkesta 2015 ja oli päässyt näyttelemään Uuteen Päivään jo opiskeluaikanaan. Hän halusi alun perin töihin radioon. Jatko-opintoihin hakeminen ei sujunut kovinkaan hyvin. Journalistiikan pääsykoe meni huonosti ja Nätyn pääsykoepäivänä nukkui pommiin.

90% näyttelijän työstä on hänen mukaansa odottamista. Koulussa käydyt video- ja valokuvauskurssit auttavat näyttelijää havainnollistamaan ja tukemaan omaa näyttelyä, eleitä ja äänenkäyttöä. Tekeminen näyttää kameralla erilaiselta kuin itse tilassa. Näyttelijän on myös hyvä osata musiikillisia lajeja. Näyttelijä joka ei ole musikaalinen ei pärjää kovinkaan hyvin. Näyttelijöille repliikit ovat yleensä ehdotuksia siitä, miten dialogi tullaan käymään. Media muuttuu myös jatkuvasti, ja netistä tulee tärkeämpi osa sitä. Uudella Päivälläkin on paljon materiaalia netissä ja nettitiimi hoitaa sitä.

Villelle näyttely on tuonut myös paineita. Alkuun pelko kritiikistä oli suuri. Instagramin käyttäminen on tuhoon tuomittu yritys, sillä kaverit tulevat vitsaillakseen laittamaan jatkuvasti ”Ootsä se Roni?” kommentteja. Sosiaalisessa mediassa oleminen on kaikkein ahdistavinta, mutta esimerkiksi baarissa joku saattaa tarjota juotavaa.

Ville huomauttaa, että jos halajaa näyttelijäksi, kannattaa opiskella muutakin viestintää, sillä tieto muusta tukee omaa näyttelyä. Tämän lisäksi verkostoituminen on tärkeää.

Kolmannen luennon (8.11.) päiväkirjamerkintä

Luennoitsijana tällä kertaa oli valokuvaaja Ossi Ahola. Ahola työskentelee Aamulehden valokuvaajana ja käy siis kuvaamassa toimittajien tilauksia.

Ossi on työskennellyt alalla 10 vuotta. Mediaa hän opiskeli aikoinaan 4-5 vuotta ja omien sanojensa mukaan hän opiskeli ”media-aineita”. Aamulehden toimitus sijaitsee keskustorilla ja sieltä on helppo päästä käsiksi arkisiin aiheisiin.

Valokuvaajan ammatti on muuttunut paljon. Valokuvaamisesta on tullut helpommin lähestyttävää myös muille kuin valokuvaajille, vakituisia valokuvaajia ei enää oikeastaan palkata. Toinen ”ongelma” on videon, liikkuvan kuvan valokuvaamista dominoiva luonne. Median murroksessa kaiken painetun siirtyessä internettiin myös videon tuottamisen mahdollisuus on luonut yhä suuremman tarpeen videon tuottamiselle.

Yksityisenä valokuvaajana Ahola on myös tehnyt mokia. Ollessaan kuvauskeikalla kuvaamassa Diablo nimiselle bändille kuvia, hänellä oli täydellinen visio kuvia varten. Kuitenkaan nämä kuvat eivät sopineet bändin imagoon ollenkaan.

Henkilökuvien kuvaamisessa hän käskee tuoda esille positiivisuutta ja raikkautta. Niissä tulisi myös olla paljon valoa.

Tuotekuvissa on ongelmana se, että niiden kuvaaminen on hyvin kaavamaista. Kuvaajalle voi tulla ideoita miten tuotteista saisi mielenkiintoisia kuvia, mutta kaikki visio on heitettävä pois. Tuotekuvien idea katoaa, jos niissä ryhdytään temppuilemaan teknisellä kikkailulla. Tuotekuvan pointti on näyttää tuote sellaisenaan.

Kuvaajan ehdoton inhokkitilanne on joutua hyväntuulisena huonoon kuvaustilanteeseen. Esimerkkinä kuvaamaan katastrofia. Siellä ei välttämättä edes haluaisi olla, mutta työt on pakko hoitaa.

Valokuvaamisessa on tärkeää ymmärtää miten valo toimii ja käyttäytyy!!

Valokuvaajana Aholan hienoimpia hetkiä oli kun hän pääsi kuvaamaan Rion olympialaisiin.

Toisen luennon (11.10.) päiväkirjamerkintä

Puhujana toimi urheilujournalisti ja NHL:län kirjeenvaihtaja Juha Hiitelä.

Juhan ainut koulutus journalismin parissa oli viestintälinja lukio-opintojen aikana. Hän työskentelee Ilta-sanomissa, joka on Suomen suurin uutismedia.

Urheilusanomilla on päivittäin 79 000 lukijaa ja Ilta-sanomien urheilu-uutiset ovat Hiitelän käsialaa. Siksi hänellä onkin vain noin kolme päivää vapaata.

Urheilutoimittajan ura on muuttunut internetin myötä. Vaikka Iltalehtiä syytetään klikkiotsikoista, vakuuttaa Hiitelä otsikoiden miettimiseen menevän puolikin tuntia jotta saadaan aikaan otsikko mikä kertoo tarpeeksi muttei paljasta kaikkea.

Jos uutisia ei ole, niitä tehdään soittelemalla ympäriinsä, laittamalla asioita liikkeelle. Nyrkkisääntönä viisi puhelua päivässä. Urheilutoimittajan tulee karsia uutisiin tärkeitä asioita. Pelkät maalit ja ottelut eivät kiinnosta lukijaa.

Muita aiheita kuin voitot ja maalit ovat esimerkiksi:

  • Talous ja raha
  • Väärinkäytökset
  • ”Boksin ulkopuolelta”
  • Yhteiskunnalliset ilmiöt
  • Taustat ja henkilöt

Urheilumielipiteiden kirjoittamisesta Hiitelä jakoi kollegansa Matti Ahosen lainauksen ”Kun kirjoitat mielipidettä, esitä aina olevasi sataprosenttisesti sitä mieltä, vaikka olisit vain 60-prosenttisesti asian takana”.