Jännittäviä aikoja

Toinen kouluvuosi on alkanut ja on jo hyvässä vauhdissa. Alkuvuosi on täynnä toimintaa myös viestinnän osalta.

Musikaalin teko on aloitettu, ja sen myötä pääsen työllistämään uusia ykkösiä mainosprokkisten parissa! (Jänskäää!!) Musavideon ja teaserin teko alkaa tällä viikolla suunnittelemalla.

 

Viidennen luennon (17.1.) päiväkirjamerkintä

Viimeinen luento, johon otin osaa muistiinpanoja tekevänä oppilaana, oli mielenkiintoinen. Puhujana oli käymässä ennen Sammon keskuslukiota olleesta Messukylän lukiosta valmistunut, ja Youtube-videopalvelussa kolmanneksi eniten tilaajia haalineen suomalaisen kanavan toinen omistajista: Anni Vuohensilta. Kanava, josta puhutaan, on totta kai Hydraulic Press Channel, murskaamiselle omistettu ja rallienglannilla höystetty viihdekanava.

Anni valmistui Messukylän lukiosta 2010 ja tämän jälkeen Tampereen yliopistolta yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2014. Töitä hän teki alun perin tiimarissa ja ikeassa, kunnes siirtyi Youtuben pariin.

Kun Hydraulic Press Channel aloitettiin, ei se aluksi tietenkään saanut kovinkaan suuria katselumääriä. Eräänä iltana kuitenkin Reddit-sivusto aloitti nykyään suureksi kasvaneen maineen yhden yön aikana. Kalusto ja ohjelmisto, jota Anni miehensä kanssa käyttää on heidän omien sanojensa mukaisesti amatöörimäistä eikä heillä ole sen suurempaa osaamista median kanssa. Tekemällä oppii asenne on siis suuri osa. Beyond the Press kanava antaa mahdollisuuden tuottaa vapaampaa materiaalia, sillä hydrauliikkapuristin on hyvin rajattu aihealue.

HPC on kohdannut tekijänoikeusongelmia muun muassa italialaisen CorriereTV:n ja Late Night sarjan kanssa. Myös yhteistyötä on tehty esimerkiksi Valkoisen Talon  ja Duudsonien kanssa. Yhteistyö, erityisesti muiden tubettajien kanssa on hyödyllistä molemmille osapuolille. HPC on osa Splay Suomi verkostoa.

Youtubella rahan tekeminen on neljään kohtaan jaollinen: youtube-mainostulot, kaupalliset yhteisöt, esiintymiset tapahtumissa ja muut esimerkiksi fanituotteet, livestreamit tapahtumista yms.

Youtuben mainostulot toimivat seuraavasti:

Youtube maksaa n. $2-$5 per 1000 mainostettua katselukertaa. Mainostettuja katselukertoja on vain noin 40-60% kaikista näyttökerroista erinäisten mainostenesto-ohjelmien takia. Jos tubettaja kuuluu verkostoon, vie verkosto osan tuloista vaihdellen 20-50% välillä.

Neljännen luennon (13.12.) päiväkirjamerkintä

Viime luentopäiväkirjamerkinnän kirjoittamisesta onkin jo aikaa. Neljännen luennon kävi pitämässä omasta koulustamme, Sammon keskuslukiosta valmistunut näyttelijä Ville Rossi. Ville näyttelee YLE:n Uudessa Päivässä Ronin hahmoa.

Ville valmistui Samkesta 2015 ja oli päässyt näyttelemään Uuteen Päivään jo opiskeluaikanaan. Hän halusi alun perin töihin radioon. Jatko-opintoihin hakeminen ei sujunut kovinkaan hyvin. Journalistiikan pääsykoe meni huonosti ja Nätyn pääsykoepäivänä nukkui pommiin.

90% näyttelijän työstä on hänen mukaansa odottamista. Koulussa käydyt video- ja valokuvauskurssit auttavat näyttelijää havainnollistamaan ja tukemaan omaa näyttelyä, eleitä ja äänenkäyttöä. Tekeminen näyttää kameralla erilaiselta kuin itse tilassa. Näyttelijän on myös hyvä osata musiikillisia lajeja. Näyttelijä joka ei ole musikaalinen ei pärjää kovinkaan hyvin. Näyttelijöille repliikit ovat yleensä ehdotuksia siitä, miten dialogi tullaan käymään. Media muuttuu myös jatkuvasti, ja netistä tulee tärkeämpi osa sitä. Uudella Päivälläkin on paljon materiaalia netissä ja nettitiimi hoitaa sitä.

Villelle näyttely on tuonut myös paineita. Alkuun pelko kritiikistä oli suuri. Instagramin käyttäminen on tuhoon tuomittu yritys, sillä kaverit tulevat vitsaillakseen laittamaan jatkuvasti ”Ootsä se Roni?” kommentteja. Sosiaalisessa mediassa oleminen on kaikkein ahdistavinta, mutta esimerkiksi baarissa joku saattaa tarjota juotavaa.

Ville huomauttaa, että jos halajaa näyttelijäksi, kannattaa opiskella muutakin viestintää, sillä tieto muusta tukee omaa näyttelyä. Tämän lisäksi verkostoituminen on tärkeää.

Kolmannen luennon (8.11.) päiväkirjamerkintä

Luennoitsijana tällä kertaa oli valokuvaaja Ossi Ahola. Ahola työskentelee Aamulehden valokuvaajana ja käy siis kuvaamassa toimittajien tilauksia.

Ossi on työskennellyt alalla 10 vuotta. Mediaa hän opiskeli aikoinaan 4-5 vuotta ja omien sanojensa mukaan hän opiskeli ”media-aineita”. Aamulehden toimitus sijaitsee keskustorilla ja sieltä on helppo päästä käsiksi arkisiin aiheisiin.

Valokuvaajan ammatti on muuttunut paljon. Valokuvaamisesta on tullut helpommin lähestyttävää myös muille kuin valokuvaajille, vakituisia valokuvaajia ei enää oikeastaan palkata. Toinen ”ongelma” on videon, liikkuvan kuvan valokuvaamista dominoiva luonne. Median murroksessa kaiken painetun siirtyessä internettiin myös videon tuottamisen mahdollisuus on luonut yhä suuremman tarpeen videon tuottamiselle.

Yksityisenä valokuvaajana Ahola on myös tehnyt mokia. Ollessaan kuvauskeikalla kuvaamassa Diablo nimiselle bändille kuvia, hänellä oli täydellinen visio kuvia varten. Kuitenkaan nämä kuvat eivät sopineet bändin imagoon ollenkaan.

Henkilökuvien kuvaamisessa hän käskee tuoda esille positiivisuutta ja raikkautta. Niissä tulisi myös olla paljon valoa.

Tuotekuvissa on ongelmana se, että niiden kuvaaminen on hyvin kaavamaista. Kuvaajalle voi tulla ideoita miten tuotteista saisi mielenkiintoisia kuvia, mutta kaikki visio on heitettävä pois. Tuotekuvien idea katoaa, jos niissä ryhdytään temppuilemaan teknisellä kikkailulla. Tuotekuvan pointti on näyttää tuote sellaisenaan.

Kuvaajan ehdoton inhokkitilanne on joutua hyväntuulisena huonoon kuvaustilanteeseen. Esimerkkinä kuvaamaan katastrofia. Siellä ei välttämättä edes haluaisi olla, mutta työt on pakko hoitaa.

Valokuvaamisessa on tärkeää ymmärtää miten valo toimii ja käyttäytyy!!

Valokuvaajana Aholan hienoimpia hetkiä oli kun hän pääsi kuvaamaan Rion olympialaisiin.

Toisen luennon (11.10.) päiväkirjamerkintä

Puhujana toimi urheilujournalisti ja NHL:län kirjeenvaihtaja Juha Hiitelä.

Juhan ainut koulutus journalismin parissa oli viestintälinja lukio-opintojen aikana. Hän työskentelee Ilta-sanomissa, joka on Suomen suurin uutismedia.

Urheilusanomilla on päivittäin 79 000 lukijaa ja Ilta-sanomien urheilu-uutiset ovat Hiitelän käsialaa. Siksi hänellä onkin vain noin kolme päivää vapaata.

Urheilutoimittajan ura on muuttunut internetin myötä. Vaikka Iltalehtiä syytetään klikkiotsikoista, vakuuttaa Hiitelä otsikoiden miettimiseen menevän puolikin tuntia jotta saadaan aikaan otsikko mikä kertoo tarpeeksi muttei paljasta kaikkea.

Jos uutisia ei ole, niitä tehdään soittelemalla ympäriinsä, laittamalla asioita liikkeelle. Nyrkkisääntönä viisi puhelua päivässä. Urheilutoimittajan tulee karsia uutisiin tärkeitä asioita. Pelkät maalit ja ottelut eivät kiinnosta lukijaa.

Muita aiheita kuin voitot ja maalit ovat esimerkiksi:

  • Talous ja raha
  • Väärinkäytökset
  • ”Boksin ulkopuolelta”
  • Yhteiskunnalliset ilmiöt
  • Taustat ja henkilöt

Urheilumielipiteiden kirjoittamisesta Hiitelä jakoi kollegansa Matti Ahosen lainauksen ”Kun kirjoitat mielipidettä, esitä aina olevasi sataprosenttisesti sitä mieltä, vaikka olisit vain 60-prosenttisesti asian takana”.

Klovnihysteria menee liian pitkälle, mediasta syypää?

Nyt julkaistuna myös Aamulehden Morossa!!

Viime viikolla sain onnekseni viettää rauhallista syyslomaa Helsingissä rakkaiden ystävieni seurassa. Tätä rauhaa ja autuutta kuitenkin häiritsi vahvasti eräs laajalti uutisoitu aihe. Pellehavainnot. Itseäni lähinnä vain huvittaa, kuinka paljon näitä havaintoja on. Mutta alan olla täynnä median otsikointia aiheen uutisissa.

Kavereistani monet pelkäävät klovneja kuollakseen. Ei liene hankala arvata, että nämä uutiset saivat heidät vapisemaan pelosta. Yritä siinä nyt rauhoitella. Erityistä kammoa aiheutti uutinen Ruotsissa tapahtuneesta tilanteesta, jossa ovelle tullut klovni oli pelästyttänyt yksin talossa olevan pojan hyppäämään parvekkeelta alas.

Uutisen otsikko oli ”Klovni koputti ruotsalaisasunnon ovelle – pikkupoika pelästyi ja hyppäsi parvekkeelta alas”. Voi kuvitella kuinka hysteerisen peloissaan nämä pellekammoiset olivat, kun otsikosta olisi päätellyt että poika oli kuollut tämän seurauksena.

No jutun luettuahan selvisi että poika oli selvinnyt täysin vammoitta ja parveke oli ollut vain 3 metrin korkeudessa, vaikka toki sekin suhteellisen korkealla pienelle lapselle. Klikkiotsikothan eivät ole mikään uusi keksintö, mutta harhaanjohtava otsikko, erityisesti tällaisessa laajasti vaikuttavassa uutisessa on jo röyhkeää.

Tietenkin otsikosta voi olla montaa mieltä, ja siitä voi kiistellä, onko se klikkiotsikko, tai edes harhaanjohtava. Moni varmasti sanoo ei. Niin sanoisin minäkin jos hetken aikaa otsikkoa miettisin. Mutta tällaisessa tilanteessa hienotunteisuus ei silti ole kirosana.

Pellejen kammo on ihan sallittua. Ehkä jopa aiheellista. Mutta sen takia median on totisesti harjoitettava hienotunteisuutta. Koulrofobia on erittäin yleistä, ja vaikka pelleuutisilla saakin tällä hetkellä hyvät rahat, on silti muistettava että tietynlainen uutisointi ja harhaanjohtavat otsikot nostavat jo muutenkin taivaita hipovan hysterian aivan uusiin sfääreihin.

Median tarkoitus on pitää meidät ajan tasalla maailman tapahtumista, ja siinä se onnistuu. Asiasta uutisoiminen ei missään nimessä siis ole väärin. Itse luen pellehavainnoista oikein mielelläni. Mutta niiden, jotka näitä klovneja pelkäävät, henkistä hyvinvointia ajatellen on suotavaa miettiä, miten otsikot tullaan tulkitsemaan.

Re:Zero – Juhlistettava mestariteos vai geneeristä teinidraamakuraa

Vuoden animet jaetaan neljään kauteen kuten vuodenajatkin; Talvi-, kevät-, kesä- ja syyskauteen. Jokaisesta kaudesta löytyy yleensä noin 1-2 loistavaa sarjaa, mestariteosta jopa. Re:Zero kara hajimeru isekai seikatsu, engl. Starting life from a different world from zero, voi ensi silmäyksellä vaikuttaa palkinnon ansaitsevalta, mutta onko totuus yhtä mustavalkoinen?

Nautin japanilaisten piirrossarjojen arvioijana kovasti itse kehittämästä ilmauksestani ”kuuluisa kritiikin malja”. Periaatteeni on, että oli kritisoitava meediumi kuinka hyvä tahansa, kaikessa on parannettavaa ja jokainen teos saa osansa tästä kuuluisasta kritiikin maljasta.

Tarina sarjassa on viime vuosina hyvin yleistynyt ”päähahmo joutuu uuteen fantasiamaailmaan koska syyt” ja joutuu tässä maailmassa elämään ja oppimaan uuden maailman tavoille. Tästä ei voi sanoa muuta kuin että idea on harvinaisen ylikäytetty ja se on nykypäivänä lähes varma epäonnistumaan. Kuitenkin Re:Zero onnistuu käyttämään tätä pohjaa taidokkaasti tekemättä siitä liian geneeristä ja juonta on miellyttävä seurata.

Sarjan hahmot ovat miellyttäviä mutta osan rooli on tehty liian suureksi. Päähahmolle luotiin romanttinen kilpailija, mille ei ollut oikeastaan mitään rakentavaa syytä. Toki tämä kilpailija auttoi päähahmoa pääsemään yli vaikeasta kokemuksesta, mutta tämäkin olisi voitu toteuttaa ilman kyseistä sivuhahmoa. Kyseisen sivuhahmon vahva rooli loi myös suuren erottavan kuilun sarjan fanien välille.

Itse tarina on miellyttävä. Ideana on, että päähahmo, Natsuki Subaru palaa aina kuoltuaan tiettyyn ennalta määritettyyn kohtaan ajassa ennen kuolemaansa, ja jatka tästä uudelleen eteenpäin. Asetelma tekee sarjasta tietyissä kohdissa hyvin itseään toistavan, mutta kuitenkin Re:Zero:ssa on onnistuttu välttämään liika samanlaisuus toistuvien aikajanojen kohdalla.

Re:Zero on erittäin viihdyttävää katsottavaa ja sisältää huumoria, draamaa, romantiikkaa sekä silkkaa epätoivottomuutta. Sarja saakin katsojansa kyseenalaistamaan tunteitaan ja mielipiteitään useaan otteeseen. Kuitenkaan en luokittelisi sitä kulttisarjaksi, sillä mielenkiintoinen fantasiamaailma ja loistava tarina tarvitsevat jatkoa päättyäkseen tyydyttävästi; 24 jaksoa ei yksinkertaisesti riitä niin hienolle ja eeppiselle fantasiatarinalle.

– Joonatan Huhtasalo

Ensimmäisen luennon (13.09.) päiväkirjamerkintä

Puhujana toimi Tuukka Välimäki, Aamulehden videotuottaja.

Tuukka kuvaa, editoi ja toimittaa videoita Aamulehden verkkosivuille. Alun alkaen hän ei uskonut pystyvänsä toimittajan ammattiin sillä sosiaaliset tilanteet ja puhelinhaastattelut eivät kuulemma oikein olleet se hänen vahvin puolensa. Alunksi hän opiskeli humanististen tieteiden kandidaatiksi mutta vaihtoi opiskelemaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi koska ei olisi valmistunut mielekkääseen ammattiin. Tuukka on tyäskennellyt toimittajana vuodesta 2010 lähtien ja pelko sosiialisia tilanteita kohtaan kaikkosi tarpeeksi töitä tehtyä.

Lehtitoimittajalle tyypillisiä työtehtäviä ovat juttujen kirjoittamisen lisäksi verkkojulkaisu, kuvien ja videoiden ottaminen, kameran edessä esiintyminen, faktojen tarkastaminen (mikä on Aamulehden markkinaslogan; ”Tarkastettua tietoa”), sosiaalisessa mediassa markkinoiminen ja analytiikan seuraaminen.

Toimittaja tarvitsee työssään rohkeutta puhua kohderyhmille, reagointikykyä jotta huomaa ottaa mielenkiintoisesta tilanteesta juttua talteen, nopeutta, uteliaisuutta, sosiaalisuutta, empatiaa, ja tietenkin taitoa kertoa tarina ja myydä se lukijoille. Ja Tuukka huomauttaa että ”Kaikkia näitä voi oppia”.

Otsikko on jutulle tärkein! Netissä otsikko vetää lukijan puoleensa. Otsikko sisältää, draamaa, yksityiskohtia ja hieman mysteeriä. Klikkiotsikot eivät toimi suurissa uutisissa, mutta kevyemmissä kyllä.

Työn huonoja puolia ovat:

  • Kiire
  • Jokainen päivä on erilainen –> ennakointi on hankalaa
  • Usein kesken useita juttuja –> stressi
  • Uusi työvälineitä koko ajan ja työ muuttuu jatkuvasti

Työn hyviä puolia:

  • Jokainen päivä ON erilainen
  • Kiinnostavien ihmisten tapaaminen ja heidän tarinansa kertominen
  • Verkosta näkee reaaliajassa paljonko omaa juttua on luettu
  • Työ todella on jatkuvassa muutoksessa, joten tylsää ei tule
  • Omat jutut voivat todella muuttaa maailmaa!